Euroopan halki

Kun Volkkari oli turboahdettu, ja vaimo ja pojat halattu, nostin kytkintä Ähtärissä. Tarkoitus oli ajaa tytärten kanssa Espanjan Cocentainaan. Matkaa oli taitettu jo kokonainen kilometri, kun piti kääntyä takaisin hakemaan tyttären takki. Seuraavaksi noudettiin toinen takki, joka oli unohtunut Flowparkiin. Illaksi selvittiin Turkuun, josta velipoika hyppäsi kyytiin seuraavana aamuna.

Enemmän kuin mitään muuta jännitin Ruotsin laivaan ehtimistä, mutta aivan turhaa oli murehtiminen. Paatissa ostimme matkaherkut ja nuorempi tytär voitti limbokisan. Kannella tuuletettiin pitkiä tukkia ja katseltiin maailman kauneinta saaristoa. Puhuin ruotsia enemmän kuin koko tähänastisessa elämässäni, kun viereeni sattui istumaan Tukholmassa asuva irakilaismies, josta huokui pohjaton kebab-tietous ja rakkaus kyseistä ruokaa kohtaan. Mies tarjosi minulle olutta, mutta kieltäydyin kohteliaasti, koska hento olemukseni ei kestä etanolia.

En ollut koskaan ajanut ulkomailla, joten alkuun jännitin sitä. Tukholmasta turruutimme reilun tunnin kavereiden luokse Tystbergaan, joskin navigaattori vei meidät väärään kuntaan, ja 60 kilometrin lisälenkki siitä tuli. Ajellessa fanitin veljen kanssa ruotsalaista maisemaa sekä talonrakentamista, jota eivät ilmeisesti rajoita yhtä tiukat kaavat kuin Suomessa, ainakaan ulkonäön puolesta.

Tystbergasta matka jatkui seuraavana aamuna kauniin Etelä-Ruotsin läpi Malmöön ja Juutinrauman epätodellisen pitkää siltaa pitkin Tanskaan. Yövyimme idyllisessä maatilamatkailussa Maribossa: tytöt ihastelivat pässejä, kukkoa, kanoja ja hanhia. Oli kaunis puutarha, jonka tramboliinin tytöt ottivat heti haltuun. Eräästä valtavasta puusta roikkui hämähäkkikeinu ja kiipeilyköysiä. Aamuriehunnan aikaan tummasilmäinen tyttäreni mätkähti hämähäkkikeinusta selälleen nurmikolle, kun keinun kiinnitys katkesi. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Rödbystä seilasimme kolme varttia Saksan puolelle Puttgardeniin, ja lautalta sai sangen hyvää chilimakkaraa. Saksa oli reissun tukkoisin maa, vaikka vasemmalla kaistalla saikin ajaa pedaali pohjassa. Eihän se perheauto toki paljoa kulkenut, mutta testattua tuli, kun kerrankin laillisesti sai. Pari tuntia jumitimme ruuhkissa tietöiden takia, mutta huumorilla mentiin. Saksalainen Döner-kebab oli erinomaista. Kolmentoista tunnin matkustamisen jälkeen selvisimme yöpaikkaan Mannheimiin.

Tukkoisen Saksan jälkeen Ranskassa ajaminen tuntui naurettavan helpolta eikä ajaminen ruuhkassa hirvittänyt enää. Kun siirryimme rajan yli, kaikki muuttui vanhanaikaisemman ja huolettomamman näköiseksi, kuin olisi hypännyt 70-luvulle. Olin luvannut tytöille, että maistaisimme jokaisessa maassa kyseisen valtakunnan jäätelöä, mutta vasta Lyonissa pystyin lunastamaan lupaukseni. Parkkipaikkaa sai hakea tovin, mutta kaupungin keskusta oli kaunis 1800-luvun taloineen ja jalopuineen. Ilta hämärtyi, mutta oli edelleen hyvin lämmintä. Kaikki tapaamani ranskalaiset olivat erittäin ystävällisiä, ja apua suunnistukseen sai.

Velipoika lensi Lyonista kotimaahan, ja jatkoin tyttöjen kanssa kohti Espanjaa. Ajoimme mainiosta lautapelistä tutun Carcassonnen sivuitse. Tyttöjen kanssa otettiin bändivisaa, ja vihdoin alkoi Välimeri pilkottaa. Pyreneiden ylittäminen oli vaikuttava kokemus: maisemat sen kun vaan paranivat, mitä lähemmäksi Kataloniaa tultiin, ja rajan tuntumassa vuorten kauneus riipaisi runoilijapoikaa jostain syvältä pectoralisten alta. Ihmeekseni Volkkari selvisi nousuista, jyrkimmissä kohdissa joudun jurruttamaan jopa kolmosella. Ainut ongelma matkanteossa oli vuoristossa puhkuva tuuli, joka tarttui anopinarkkuun ja lootan muotoiseen kansanvaunuun. 

Gironassa lämmin tuuli heilutti pitkiä tukkia kuin Euroviisujen tuulikone konsanaan. Koukattiin pieneen kahvilaan maistamaan paikallista papumehua ja jätskejä. Uskollinen navigaattorimme ei tiennyt majapaikan osoitetta, joten kysyin laiskuuttani samaisen kuppilan myyjältä, sattuisiko hän tietämään, missä sijaitsee se ja se hotelli. Hetkeä myöhemmin huomasin puikkelehtivani limanvihreän Peugeotin perässä pitkin vuoristoista Gironaa. Kymmenen kilometriä paahdettuamme päädyimme näppärästi hotellille. Ennen tätä Katalonian rallia myyjä oli selvittänyt hotellin osoitetta netistä ja kilauttanut kaverille. Vielä on hyvyyttä mualimassa! Katalonialaiset olivat mehuissaan, kun heitä puhutteli katalonialaisiksi eikä espanjalaisiksi. Juttelimme muun muassa tulevista vaaleista.

Loppumatkasta tyttäret sanoivat, että matkustavat kesäkuussa Suomeen mieluummin autolla kuin lentokoneella. En siis ollut onnistunut pilaamaan reissua kireydelläni.

Seitsemäntenä matkapäivänä laskeuduimme Cocentainaan, joka sijaitsee laaksossa vuoriston ympäröimä. Vaimo, pojat, äitikulta, täti ja koko lähettitiimi (kolme perhettä) olivat pihalla vastassa. Tiimiläiset olivat laittaneet ruuan. Illemmalla kannoimme kamat autosta ja aloimme kasata vauvan sänkyä.

Ilta hämärtyi, lämmin tuuli heilutti pitkiä verhoja, ja makuuhuoneen ikkunasta näkyi keskiaikainen linna.