Safari

– Pitääkö tuonne ihan oikeasti ajaa?

Se oli jyrkin tie, mitä olin koskaan noussut autolla. Mutkittelimme vuoristossa ja pian käännyimme safarialueen pihaan. Safari Aitanassa viitisensataa villieläintä temmelsi puolentoista neliökilometrin alueella "semivapaana". Maisemat olivat ajoittain kuin suoraan Afrikassa kuvatusta luontodokumentista. Köröttelimme oppaamme Josen lava-auton perässä Volkkarillamme. Leijona- ja tiikeriaitausten kohdalla ei saanut avata ikkunoita eikä edes sammuttaa moottoria, mutta useissa kohdissa saimme nousta autosta ja jopa koskea eläimiin. Silittelimme norsuja ja syötimme strutseja. Kirahvit tulivat aivan automme viereen. Näimme läheltä jaguaareja, kauriita, antilooppeja, emuja, biisoneita, dromedaareja ja seeproja. Oppaan erityinen suosikki oli virtahepo:
– Nämä ovat tosi älykkäitä olentoja: nukkuvat veden alla, käyvät pinnalla hengittämässä ja palaavat pinnan alle, heräämättä! Ne voivat juosta kolmeakymppiä ja uida kahdeksaa kilometriä tunnissa! 

Syötyään valtavan määrän omenoita hän lähti lompsimaan. 

Oppaamme taputteli vesipuhveleita:
– Nämä kaksi lähetettiin meille toisesta eläinpuistosta, olivat kuulemma kovin aggressiivisia. Eivät nämä mitään aggressiivisia ole, niille vain kertyi edellisessä paikassa stressiä, kun siellä oli niin ahdasta.

Eläimillä oli runsaasti lääniä.

Autoilukierroksen jälkeen lompsimme ihastelemaan sinikettuja, puumia, pikkukenguruita sun muita. Näimme useita eläimiä, joiden nimiä emme tienneet suomeksi. Olipahan huikea kokemus kaiken kaikkiaan! Ja kaikki tämä oli tarjolla tasan kahdenkymmenen kilometrin päässä meiltä. 

Kuvat otti Tiina Nousiainen.