Kuningatar

"Parkkeeratut harmaat päivät sielunelämän vie kaamokseen. Muistot on muisteltu, rimpuiltu lisää niitä saadakseen."

(Ote Neljän Ruusun kappaleesta Poplaulajan vapaapäivä)

Arki on arkista kaikkialla, mutta täällä paikallisten ystävällisyys on auttanut harmaudessa könytessä. Kylällä kulkiessa kuopustamme ihastellaan, ja maan tapa on näköjään näyttää pikkuisille kieltä. Tuntemattomat mummot hypistelevät pieniä varpaita, muikistelevat suutaan ja toistelevat, että rubio tai guapo! Kassajonossa viitotaan menemään ilman muuta ohi, koska mukana on bebé. Täällä ihmiset on jotenkin ohjelmoitu huomioimaan muita: kun äiti ylittää suojatietä vauva sylissään, ja tuuli kiskaisee peiton pikkuisen päältä, tuntematon vastaantulija korjaa peitteen nanosekunnissa, keskellä suojatietä. Kun mokaan liikenteessä (vähän väliä), joka toinen tajuaa antaa heti tilaa. Ihmiset tervehtivät toisiaan kaikkialla.

Täällä puhutaan superkauniisti. Hevostallin emäntä käyttää tyttäristäni ilmaisua super guapas ja huikkaa minulle luontevasti, että corazón. Hänen suustaan tulvii rakkaita ja sydänkäpysiä eikä se mitenkään särähdä korvaan. Torimyyjä saattaa kutsua tuntematonta rouvaa kuningattareksi (reina), ja kyseessä on normaali hyvä käytös. Suomessa saisi tyrmäävän tällin käsilaukusta! Katsottaisiin pitkään, perustettaisiin katupartio moisen lipevän lirkuttelun kitkemiseksi ja vaadittaisiin rajoja suljettavaksi! Ai niin, erottaisiin tietenkin kirkosta sankoin joukoin ja syytettäisiin Päivi Räsästä!

Eräänä iltana lompsin tytärteni kanssa kotiin iltakoriksesta. Toinen huikkasi, että viedään Suomeen jotakin tästä espanjalaisten ystävällisyydestä. Vastaavasti olen yrittänyt maahantuoda tänne ehtaa suomalaista laatujurotusta. Kun esimerkiksi raahaudun räytyneenä jumalanpalvelukseen, en aina jaksaisi vaihtaa poskisuudelmia kaikken naisten kanssa. Yritän lymyillä jossakin reunapaikalla, tulla myöhässä ja mitä näitä konsteja nyt on, suomalaisia konsteja, joilla jo esi-isät välttelivät kontakteja.