Kadonnut

Minä mokoma olin vahingossa mennyt kadottamaan sen! Jotenkin ihan huomaamatta se oli hävinnyt kokonaan. Kenties se oli jäänyt meren rannalle tai laguunille tai kukaties kaupunkia ympäröiville vuorille. Tai ehkä se oli unohtunut vanhan kaupungin kapeille ja likaisille kujille, joita olin tallannut päivittäin ihan vain huvin vuoksi. 

Oli miten oli, se oli nyt joka tapauksessa poissa, ja asia harmitti kovasti. Melankolia on kuitenkin suomalaisuuden tärkein rakennusaine, ainakin heti kateuden ja katkeruuden jälkeen. Syytin melankolian katoamisesta paikallisia ihmisiä, suomalaista tiimiä, perhettä, turhan leppoisaa säätä sekä kaiken maailman siestoja ja fiestoja. Kaikki ihmiset hymyilevät ja tervehtivät, ja hyvin monet tulevat polottamaan espanjaa minulle ja varsinkin vauvalle, joka on usein mukana rattaissa. Pienet sormet tarttuvat minua shortsinlahkeesta, ja vauva alkaa laulaa enkelien kielellä. Lapset pyytävät, että iskä tulisi pelaamaan korista tai jalkapalloa. Joka puolella näkyy vuoria tai sitten on joku halavatun meri, jossa lapset polskivat. Ole siinä sitten melankolisissa kansallismielenmaisemissa! Kaipaus ei soi enää kauneimpana eikä runojen rustaamiseen tarvittava tuska enää raasta sielua. Päinvastoin, peilistä virnistää chorizon näköinen punakka ja pönäkkä puolihippi.

Joutava rannalla lompsiminen vaarantaa melankoliasi.

Onneksi muistin suihkussa lotratessani, että on sentään olemassa sellainen lääke, joka ei takuulla petä: suomalainen musiikki. Aloin hoilaamaan, miten ei kotini ovi ees narahtanut sekä Baddingin hittiä Tähdet, tähdet, ja johan alkoi musta (melas) sappi (kholee) taas palata sieluuni. Loilotin lujempaa ja yhä uusia kappaleita. Seinien kaakelit ja kivilattia kaikuivat ja korvasivat sen, mitä laulutaidosta puuttui. Pian oltiin pettävällä jäällä ja vain pienen hetken oli rakkaus lumivalkoinen. Ollit ja mollit saivat minut jo kaulaa myöten melankoliaan. Viimeistelin homman Sylvian joululaululla: "...ja sitten, kun sammuu sun tuikkeesi tuo..." Nyt alettiin jo olla hyvinkin suomalaisissa tunnelmissa, poika oli tullut kotiin.