Oppaaksi tuli pastorimme Fernando. Hän istui pelkääjän paikalle ja johdatti perheemme eräälle hevostilalle naapurikylään, Alcoyhin. Olimme menneet lupaamaan tytöille, että hevosharrastus jatkuisi Espanjassa, jos se vain suinkin olisi mahdollista. Olin yrittänyt etsiä hevospaikkoja netistä, mutta englanniksi ei ollut tärpännyt, tarvittiin espanjankielistä osaamista, ja nyt se osaaminen oli ruumiillistunut viereeni. Ajellessa täytyi taas ihmetellä vuoria, joiden huiput olivat pilvien peitossa ja loputtomia pengerryksiä, joilla kasvoi oliivipuita.
Kapeat kiemuratiet laskivat tilalle, jonka nimi oli suomeksi Peruukki. Olimme etuajassa, joten odottelimme toimiston edessä. Valkeaksi kalkitun seinän vieressä oli häkki, josta kurkisti värikäs papukaija. Sanoin leikilläni hola, ja lintu toisti sanan. Pieni tyttö tuli häkin eteen ja alkoi tanssia, ja vihreä lintu oli heti menossa mukana. Toimiston täti lompsi paikalle ja käski Heidiä olemaan kunnolla. Heidi totteli heti (minäkin olisin totellut sitä äänensävyä), mutta tädin poistuttua tyttö sai linnun pian hytkymään uudestaan. Kissoja ja koiria kulki vapaana, ja ihmisiä tuli ja meni kaiken aikaa (heidän vapaudestaan en tiedä). Poskisuudelmia vaihdettiin.
Tytöt osoittelivat innoissaan hevosia, joita talutettiin ylös kapeaa tietä: kentältä kopisteli toinen toistaan kauniimpia ratsuja, niitä oli parisenkymmentä. Tytöt panivat merkille, että täällä näki enemmän ratsastajapoikia kuin Suomessa. Hevosopettaja tuli lopulta ja hörppäsi lakisääteiset välikahvit ennen kuin alkoi esitellä tilaa, joka oli vuorien ympäröimä.
"Täällä on kameleita!" huusi joku lapsista. Ei siellä kameleita ollut, mutta useita dromedaareja kylläkin näkyi olevan syömäpuuhissa muutama metri alempana. Ja olipa myös puhveli, aasi, riikinkukko sekä hanhia ja kotka. Kymmenen kilometrin päässä näkyi jyrkän vuoren laella Cocentainan linna: tuolla myö asutaan. Näimme kyyhkyslakkoja ja valtavan vuoren appelsiineja.
Tyttäreni saivat hevosensa ja nousivat niiden selkään maneesilla. Pian he ratsastivat kapeaa tietä alas kentälle. Ratsastaminen vieraassa maassa ja vierailla hevosilla ei ollut helppo nakki eikä kaikki mennyt aivan kivuttomasti, mutta rohkeasti tytöt toimivat. Fernando tulkkasi, me söimme eväitä. Toisen tytön hevonen yritti pukittaa eli nakata ratsastajan päänsä yli maahan.
Monien vaiheiden jälkeen päätimme käydä tuossa paikassa lauantaisin ja täytimme paperit toimistossa. Seuraavan viikon opiskelemme hevossanastoa espanjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on ilo.