Vuodeksi Espanjaan?

Viimeinen yö leirikoulussa oli vaihtumassa aamuksi, kun puhelin värisi yöpöydällä. Vaimo tekstasi, että lähdetäänkö ensi lukuvuodeksi Espanjaan. Opettaisin suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapsia sekä kolmea omaa mukulaa. Viestitin, että lähdetään, jos saadaan kaikki järjestettyä. Enää ei väsyttänyt yhtään. Kilautin vaimolle, ja aloimme puntaroida asiaa. Sijainen pitäisi löytää sekä vuokralaiset. Ja virkavapaata täytyisi saada.

Vaikka olen suuri (yli 90 kg) ruuan ystävä, en malttanut nauttia aamupalaa ennen kuin olin soittanut sivistystoimenjohtajalle ja selvittänyt, miten vuoden pituista virkavapaata haetaan. Leijailin viimeisen leirikoulupäivän, viljelin harvoja osaamiani espanjankielisiä sanoja ja selitin lähimmille työkavereille haaveistamme.

Monien vaiheiden jälkeen sain virkavapaata. Pari viikkoa sitten pakkasimme vauvan nappipalapelit, pinnasängyn, rattaat ja muun elintärkeän pakettiautoon, joka suuntasi Espanjaan. Elokuun lopulla lähden tytärtämme kanssa ajamaan reittiä Ähtäri – Turku – Tukholma – Cocentaina. Velipoika tulee toiseksi kuskiksi. Ehdinpähän ottaa revanssin sanapeleissä (edellisen veljesreissun tasapeli jäi kaivelemaan). Vaimo ja pojat lentävät perässä sponsorin (äitini) sekä tätini kanssa.

2009 aloitimme uudisraivaajan elämän Ähtärissä, ja Itä-Suomesta muuttaminen tuntui suurelta harppaukselta. Syyskuun alussa koittaa uusi alku Espanjassa. Tästä blogista voi seurata kuulumisiamme. Tällä hetkellä ei ole tietoa, millaisen asunnon saamme Cocentainassa. Emme ole myöskään löytäneet vuokralaisia Ähtärin kotiimme. Teemme voitavamme ja luotamme Taivaan Isän huolenpitoon.

"Pelätä ei saa, jos aikoo milloinkaan onnen saavuttaa."
(Juha Tapio kappaleessa Ohikiitävää)