Kahvia ja kaavailua

Suunnitteluvaihe on ehdottomasti reissun paras osa, silloin ei mikään ole vielä pilalla: kansanauto ei ole hajonnut alkutekijöihinsä keskellä autobahnaa, emme ole eksyksissä kuin lampaat jossakin miljoonakaupungissa, ketään okseta, matkamusiikista ei ole tapeltu, enkä ole hävinnyt veljelle yhtään ainutta sanapeliä. Voi haaveilla chiliwursteista ja lammaskebabeista kaikessa rauhassa.

Meillä kyläili eilen mainio perhe, jonka näemme seuraavan kerran Cocentainassa, jos Luoja suo. Saimme monta kullanarvoista vinkkiä Euroopan halki ajamiseen, valtavasti tuli uutta tietoa maalaispojalle: Tukholmasta saattaa saada ruuhkamaksun, joka ilmestyy postilaatikkoon, huomioliivit ovat pakollinen varuste moottoritiellä, autossa kannattaa olla vihreä vakuutuskortti, huoltoasemalla ei kannata parkkeerata minne tahansa ja niin edelleen. Sain edullisten hotelliketjujen nimet ja sijainnit. Polkupyöriä ei kannattane ottaa mukaan, paitsi jos harrastaa maastopyöräilyä. Maasto on erittäin mäkistä.

Tällä hetkellä suunnitelmamme on seuraava: olemme veljen perheen luona yötä Turun linnan lähellä, lauttailemme päiväsaikaan Tukholmaan ja yövymme tuttujen tykönä Tukholman tuolla puolen. Aamusumpin jälkeen köröttelemme halki länsinaapurin, huristelemme pitkin Juutinrauman siltaa ja seilaamme Rödbystä Puttgardeniin. Toiseksi yöksi kaahaamme Lyypekkiin, kolmanneksi jonnekin, neljänneksi Montpellieriin. Viides yö olisi tarkoitus viettää perillä Cocentainassa, jonne vaimo ja pojat, äitini ja tätini ovat jo saapuneet. Tätä suunnitelmaa voi sitten jälkeenpäin lukea, ja nauraa kippurassa, että olipas naiivi suunnitelma.

Kaikenlaista pientä järkkäilyä riittää: muun muassa passit pitää tilata, ja koulukirjoja täytyy vielä haalia, myös espanjan kielen oppikirjoja.

Kaikenlaisia reissuvinkkejä otetaan ilolla vastaan.