Holalle vie!

Holatin, eikun siis huollatin tänään auton ilmastoinnin, ettemme näivettyisi keskieurooppalaisen helteen ja megaruuhkan keskellä Koiviston korpuiksi. Kaiken maailman virkatodistuksia on pitänyt kysellä, jotta meistä voi tulla Cocentainan asukkaita. Kävimme passikuvissa Tuurissa ja edessä on passinhakureissu Virtain poliisikamarille. Yksi lisämauste tämän matkan suunnittelussa on ollut oppikirjojen metsästäminen. Lain mukaan koulun ei tarvitse kustantaa kotiopetuksessa oleville ihmistaimille  materiaaleja eikä yhtään mitään muutakaan.

Sain luokanopettajan pahvit hyppysiini armon vuonna 2005, mutta en ole sen jälkeen opettanut viikkoakaan niin sanotussa normaaliopetuksessa, vaan vuodet ovat vierähtäneet erilaisten erityisryhmien parissa (johtunee siitä, että taidan olla aika erityinen itsekin). Nyt piti salaa googlettaa opetussuunnitelmia sun muita, että onko kenties uusia oppiaineita tullut ja onhan niitä putkahdellut kuin sieniä sateella: nelosluokalla alkaa yhteiskuntaoppi ja kuutosella toinen kotimainen. Pitääkö opetussuunnitelmien aina muuttua, njäähh?**

Päädyin tukemaan paikallista Honkaniemen kirjakauppaa ja tilaamaan sieltä puuttuvat toistakymmentä nidettä, mukana myös espanjan kielen oppikirjat. Onneksi vaimo ehti puuttua tilauksen tekoon, nopsakka kun on, ja yritti löytää opuksia ensin Tori.fistä. Ei sieltä mitään löytynyt, mutta selvisi, että olin meinannut tilata yhden lukion kirjan nelosluokan opuksen tilalle, molemmat sarjat kun alkavat ykkösestä. Täydennämme toisiamme, kuten anoppi muinoin tokaisi (todettuaan ensin, että Hanne-Mari se on aina ollut niin ahkera).

"Mokailen, olen siis olemassa."
(Jakespeare)

* Jostain kumman syystä koulun nimi kirjoitetaan yhteen, oikeinkirjoitussääntöjä uhmaten.
** Minulla on kirjahyllyssä ihan hyvä matematiikan oppikirja 1800-luvun lopulta. Taidan tunkea sen Touraniin ennen lähtöä.

Sumppia ja sumplimista

 "...tää on liian suuri city/tää ei mennyt niin kuin piti..."
(Yölintu: Liian suuri city)

On säädetty, soudettu ja huovattu Trivagon, Booking.comin, Travellinksin sun muiden loputtomissa syövereissä. Kuskiksi tulevan velipojan kanssa on soiteltu, chatattu, mesetetty ja posetettu melkein kuin teinit konsanaan. Päätimme varata yöpaikat etukäteen, ettei iltaisin tarvitsisi eksyskellä metropolien melskeessä kortteeria etsiskellen, varsinkin kun kyydissä napottaa kaksi umpiväsynyttä esiteiniprinsessaa. Katsoimme parhaaksi lisätä viidennen matkapäivän välille Tukholma – Cocentaina, jottei stressi pääsisi ottamaan niskalenkkiotetta. Olisi ikävää, jos tytöt muistaisivat matkasta vain infernaalisen kiireen, isän kitarisat ja toistuvat ylinopeussakot. Lisämausteen matkan suunnitteluun toi tieto siitä, että velipoika joutuukin kääntymään jostakin Lyon-nimisestä tuppukylästä kohti muailman napaa (Kuopio). 

Nyt on varattu majapaikat Tanskasta (Maribosta), Saksasta (Mannheimista), Ranskasta (Lyonista) ja Espanjasta (Gironasta). Uskoin varoituksen sanoja siitä, ettei maalaistallukan välttämättä kannata änkäytyä Barcelonan sydämeen autolla. Maalaispoika oppi taas uusia asioita: Espanjassa voi joutua pulittamaan kaupunkiveroa, ja joissakin hotelleissa 12-vuotias lasketaan aikuiseksi. Opin myös, että varatakseen motellin Tanskasta ei välttämättä tarvitsekaan mokeltaa ruotsia isohko Puikula-peruna suussa, vaan varaamisen pystyi tekemään kansainvälisen tietoverkon kautta lontooksi. Aina oppii uutta.

Kahvia ja kaavailua

Suunnitteluvaihe on ehdottomasti reissun paras osa, silloin ei mikään ole vielä pilalla: kansanauto ei ole hajonnut alkutekijöihinsä keskellä autobahnaa, emme ole eksyksissä kuin lampaat jossakin miljoonakaupungissa, ketään okseta, matkamusiikista ei ole tapeltu, enkä ole hävinnyt veljelle yhtään ainutta sanapeliä. Voi haaveilla chiliwursteista ja lammaskebabeista kaikessa rauhassa.

Meillä kyläili eilen mainio perhe, jonka näemme seuraavan kerran Cocentainassa, jos Luoja suo. Saimme monta kullanarvoista vinkkiä Euroopan halki ajamiseen, valtavasti tuli uutta tietoa maalaispojalle: Tukholmasta saattaa saada ruuhkamaksun, joka ilmestyy postilaatikkoon, huomioliivit ovat pakollinen varuste moottoritiellä, autossa kannattaa olla vihreä vakuutuskortti, huoltoasemalla ei kannata parkkeerata minne tahansa ja niin edelleen. Sain edullisten hotelliketjujen nimet ja sijainnit. Polkupyöriä ei kannattane ottaa mukaan, paitsi jos harrastaa maastopyöräilyä. Maasto on erittäin mäkistä.

Tällä hetkellä suunnitelmamme on seuraava: olemme veljen perheen luona yötä Turun linnan lähellä, lauttailemme päiväsaikaan Tukholmaan ja yövymme tuttujen tykönä Tukholman tuolla puolen. Aamusumpin jälkeen köröttelemme halki länsinaapurin, huristelemme pitkin Juutinrauman siltaa ja seilaamme Rödbystä Puttgardeniin. Toiseksi yöksi kaahaamme Lyypekkiin, kolmanneksi jonnekin, neljänneksi Montpellieriin. Viides yö olisi tarkoitus viettää perillä Cocentainassa, jonne vaimo ja pojat, äitini ja tätini ovat jo saapuneet. Tätä suunnitelmaa voi sitten jälkeenpäin lukea, ja nauraa kippurassa, että olipas naiivi suunnitelma.

Kaikenlaista pientä järkkäilyä riittää: muun muassa passit pitää tilata, ja koulukirjoja täytyy vielä haalia, myös espanjan kielen oppikirjoja.

Kaikenlaisia reissuvinkkejä otetaan ilolla vastaan.

Vuodeksi Espanjaan?

Viimeinen yö leirikoulussa oli vaihtumassa aamuksi, kun puhelin värisi yöpöydällä. Vaimo tekstasi, että lähdetäänkö ensi lukuvuodeksi Espanjaan. Opettaisin suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapsia sekä kolmea omaa mukulaa. Viestitin, että lähdetään, jos saadaan kaikki järjestettyä. Enää ei väsyttänyt yhtään. Kilautin vaimolle, ja aloimme puntaroida asiaa. Sijainen pitäisi löytää sekä vuokralaiset. Ja virkavapaata täytyisi saada.

Vaikka olen suuri (yli 90 kg) ruuan ystävä, en malttanut nauttia aamupalaa ennen kuin olin soittanut sivistystoimenjohtajalle ja selvittänyt, miten vuoden pituista virkavapaata haetaan. Leijailin viimeisen leirikoulupäivän, viljelin harvoja osaamiani espanjankielisiä sanoja ja selitin lähimmille työkavereille haaveistamme.

Monien vaiheiden jälkeen sain virkavapaata. Pari viikkoa sitten pakkasimme vauvan nappipalapelit, pinnasängyn, rattaat ja muun elintärkeän pakettiautoon, joka suuntasi Espanjaan. Elokuun lopulla lähden tytärtämme kanssa ajamaan reittiä Ähtäri – Turku – Tukholma – Cocentaina. Velipoika tulee toiseksi kuskiksi. Ehdinpähän ottaa revanssin sanapeleissä (edellisen veljesreissun tasapeli jäi kaivelemaan). Vaimo ja pojat lentävät perässä sponsorin (äitini) sekä tätini kanssa.

2009 aloitimme uudisraivaajan elämän Ähtärissä, ja Itä-Suomesta muuttaminen tuntui suurelta harppaukselta. Syyskuun alussa koittaa uusi alku Espanjassa. Tästä blogista voi seurata kuulumisiamme. Tällä hetkellä ei ole tietoa, millaisen asunnon saamme Cocentainassa. Emme ole myöskään löytäneet vuokralaisia Ähtärin kotiimme. Teemme voitavamme ja luotamme Taivaan Isän huolenpitoon.

"Pelätä ei saa, jos aikoo milloinkaan onnen saavuttaa."
(Juha Tapio kappaleessa Ohikiitävää)