Hetki lyö

Voisin jo painua tien päälle, mutta muu perhe tuhisee vielä.

Tänään on määränpäänä Jacou Etelä-Ranskassa. Köröttelen alkumatkan yksin, velipoika tulee huomenna kuskiksi Lyonissa ja lentää Suomeen Pohjois-Saksasta. Ehditään jokunen sanapeli pelata. Otan vaimon ja mukulat kyytiin Helsinki-Vantaalta keskiviikkona.

Yhdeksän kuukautta vuoristokylässä on mennyt erittäin nopeasti.
Kuopus on oppinut kävelemään ja kiipeämään. Vaimo ja isommat lapset ovat oppineet espanjaa, ja minä osaan huitoa käsilläni. Uusia ystäviä on saatu ja paljon kokemuksia.
Kahdeksaa mukulaa olemme vaimon kanssa opettaneet tuossa meidän olkkarissa.

"Vaihtui olkkari luokaksi, ja siestailu suoksi ja kuokaksi.
Hyvä jos ehti ees nuo kaksi: työn sekä perhe-elon."
(Chest)

Kotteroa olen korjuuttanut Espanjassa viidellä eri paikkakunnalla. Et tee väärin, jos rukoilet meille turvallista matkaa ja Klonkswagenille kestävyyttä.

Unohtumaton vuosi on ollut. Olen kiitollinen tästä tsäänssistä.

Suomeen on äärimmäisen mukava palata. Oma koti, kissat, suomalainen luonto, tramppa, puhdas vesi, turvallisuus, kaikki rakkaat ihmiset, suomalainen ruisleipä, irtokarkki, pyöräily.

No, nyt yläkerrasta taitaa jo kuulua ääniä.