Safari

– Pitääkö tuonne ihan oikeasti ajaa?

Se oli jyrkin tie, mitä olin koskaan noussut autolla. Mutkittelimme vuoristossa ja pian käännyimme safarialueen pihaan. Safari Aitanassa viitisensataa villieläintä temmelsi puolentoista neliökilometrin alueella "semivapaana". Maisemat olivat ajoittain kuin suoraan Afrikassa kuvatusta luontodokumentista. Köröttelimme oppaamme Josen lava-auton perässä Volkkarillamme. Leijona- ja tiikeriaitausten kohdalla ei saanut avata ikkunoita eikä edes sammuttaa moottoria, mutta useissa kohdissa saimme nousta autosta ja jopa koskea eläimiin. Silittelimme norsuja ja syötimme strutseja. Kirahvit tulivat aivan automme viereen. Näimme läheltä jaguaareja, kauriita, antilooppeja, emuja, biisoneita, dromedaareja ja seeproja. Oppaan erityinen suosikki oli virtahepo:
– Nämä ovat tosi älykkäitä olentoja: nukkuvat veden alla, käyvät pinnalla hengittämässä ja palaavat pinnan alle, heräämättä! Ne voivat juosta kolmeakymppiä ja uida kahdeksaa kilometriä tunnissa! 

Syötyään valtavan määrän omenoita hän lähti lompsimaan. 

Oppaamme taputteli vesipuhveleita:
– Nämä kaksi lähetettiin meille toisesta eläinpuistosta, olivat kuulemma kovin aggressiivisia. Eivät nämä mitään aggressiivisia ole, niille vain kertyi edellisessä paikassa stressiä, kun siellä oli niin ahdasta.

Eläimillä oli runsaasti lääniä.

Autoilukierroksen jälkeen lompsimme ihastelemaan sinikettuja, puumia, pikkukenguruita sun muita. Näimme useita eläimiä, joiden nimiä emme tienneet suomeksi. Olipahan huikea kokemus kaiken kaikkiaan! Ja kaikki tämä oli tarjolla tasan kahdenkymmenen kilometrin päässä meiltä. 

Kuvat otti Tiina Nousiainen.

Vuodesta 1346

Koko kaupunki muuttuu hetkessä: katuja pestään ja kanttikiviä maalataan. Katujen yli viritellään satoja naruja, joihin ripustetaan käsittämätön määrä värikkäitä liinoja, yrttejä sekä keskiaikatyylisiä lippuja ja viirejä. Vanhan kaupungin kujat täyttyvät myyntikojuista, joissa kaupataan suolaista ja makeaa, koruja, kosmetiikkaa, käsitöitä ja vaatteita. Yhdelle kadulle on tehty kokonainen ratsastuskenttä näytöksiä varten. Taikuri esittelee temppujaan. Soittoryhmät tiluttavat keskiaikaisilla soittimilla kuten gaitalla (espanjalainen säkkipilli) ja muilla puhaltimilla, joita en tunnista edes netistä lunttaamalla. Lukuisat tanssiryhmät esiintyvät. Eri teemojen mukaan järjestettyjä alueita ja ravintoloita on joka lähtöön: juutalaisilla ja arabeilla on omat korttelinsa. Löytyy muinaista roomalaista ravintolaa ja tietenkin paljon paikallista ruokaa. Tarjoilijat ovat pukeutuneet vanhanaikaisiin vaatteisiin, ja kokonaisia sikoja paistetaan vartaissa. Sepät esittelevät taitojaan. Sanovat, että tätä juhlaa on vietetty vuodesta 1346.

Tämä on kuin Turun keskiaikaiset markkinat, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa: Fira de Tots Sants de Cocentainaan odotetaan kuulemma noin puolta miljoonaa kävijää, Jämsää pienempään kaupunkiin. Pääkatu on puoliksi suljettu, siellä kaupataan autoja, traktoreita ja maataloustyökaluja. Vanhan kaupungin laidalla on tivoli, josta kantautuu infernaalinen mekkala. Maan tapa on näköjään pitää nupit kaakossa silläkin uhalla, ettei musiikki soi läheskään puhtaasti. Sadonkorjuuta ja pyhimyksiä juhlitaan tai on ainakin alun perin juhlittu. Autoa ei kuulemma kannata siirtää mihinkään juhlan aikana, muuten sitä ei saa enää minnekään parkkiin.

Kävimme oppilaiden kanssa juhlilla: pistäydyimme museossa ja taidenäyttelyssä. Kävimme katolisessa kirkossa. Maistoimme vanhanaikaisia sipsejä ja pullia. Katselimme hevosia, aaseja ja muuleja, jotka odottivat näytöksiä. Ostin valtavan limpun keskiaikaisesta puodista. Juhlien päätöspäivänä tyttäremme osallistuivat ratsastusesitykseen vanhassa kaupungissa. Hevosten harjat oli letitetty. Tytöt eivät halunneet käyttää turvaliivejä, koska kukaan muukaan ei käyttänyt. Kellään aikuisella ratsastajalla ei ollut kypärää. Onneksi kaikki sujui ilman loukkaantumisia, vaikka kenttä oli kapea, ja osa hevosista näytti hermoilevan väenpaljoutta ja älämölöä. Aikuisten ratsastusesityksissä saimme useaan otteeseen kentän hiekkaa päällemme, kun ratsut nousivat takajaloilleen ja tömäyttivät kavionsa alas.

Kiertelimme juhlilla joka päivä. Paistetun lihan tuoksu täytti kaupungin, kukaan ei tyrkyttänyt tuotteitaan enkä nähnyt koko viikon aikana kuin yhden päihtyneen. Suomessa en välitä lainkaan massatapahtumista, mutta täällä lompsin tungoksessa mielelläni. Kiertelin vanhan kaupungin kujia vielä silloinkin, kun tapahtumaa jo purettiin.