Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt sitä väärään paikkaan, mutta nyt, kun olin saanut kymmenkunta suosikkivaatettani viikattua Espanja-laatikkoon, hän istuutui tyynesti boksiin ja alkoi toimittamaan el pisu grandea vaatteiden päälle. Lorotus tuntui loputtomalta: miten ihmeessä tuollaiseen hoikkaan tyyppiin voi mahtua noin tolkuttomasti nestettä? Ja mistä hän sai päähänsä moisen kuningasajatuksen, sisäsiisti kissa? Ai niin, olin aamupäivällä raijannut kissanhiekkalaatikot ulos, koska suihkukaapin ovi oli patskahtanut rikki ja sirua oli lentänyt kolmeen huoneeseen.
Kaikki lähti siitä, kun vaimo pyysi kaiken tohinan keskellä korjaamaan suihkukaapin ovea: no, minä korjasin, sillä seurauksella, että turvalasi hajosi turvallisesti kaikkialle. Viimeinen kokonainen päivä Ähtärissä meni siis muun muassa lasinsiruja siivotessa, suihkukaapin ovea metsästäessä, suihkuverhoa tuunatessa sekä kissanpissaa mopatessa, vaikka olisihan tuota ollut pakkaamisessakin tekemistä. Ei ollut idyllistä perheiltaa, vaan iltahämärässä ajoin ABC:n taakse viemään kusista pahvilootaa kierrätykseen.
Oli eilen toki paljon hyviäkin hetkiä: vauva konttaili käpy kädessä ja meni äidin matkalaukkuun kroolaamaan tietämättä yhtään, että pian maisema muuttuu. Ekaluokkalainen oli hetken kadoksissa, mutta löytyi nukkumasta äidin paikalta keskellä päivää. Hänelle oltiin luvattu, että isän lähdettyä Espanjaan hän saa nukkua äidin vieressä, ja hän oli siis ottanut hieman förskottia. Ihmisiä oli mukava hyvästellä.
Kaikki on järjestynyt: vuokralainen saatiin kolme päivää sitten, ja hän ottaa kissat. Kaksi makuuhuonetta on täytetty tavaralla. Olen verrannut tätä Espanja-projektia avioliittoon: jos olisi etukäteen tiennyt kaiken säätämisen ja vaivannäön määrän, olisi saattanut mennä sisu kaulaan. On siis todella hyvä, ettei etukäteen tiedä liikaa, voisi jäädä seikkailut seikkailematta.
Nyt muu väki tuhisee vielä aamu-uniaan. Tänään olisi tarkoitus ajaa tyttöjen kanssa Turkuun yöksi, jahka saadaan Klonkswagen turboahdettua. Huomenna seilaamme aamulaivalla Tukholmaan, jos Luoja suo.
Oli eilen toki paljon hyviäkin hetkiä: vauva konttaili käpy kädessä ja meni äidin matkalaukkuun kroolaamaan tietämättä yhtään, että pian maisema muuttuu. Ekaluokkalainen oli hetken kadoksissa, mutta löytyi nukkumasta äidin paikalta keskellä päivää. Hänelle oltiin luvattu, että isän lähdettyä Espanjaan hän saa nukkua äidin vieressä, ja hän oli siis ottanut hieman förskottia. Ihmisiä oli mukava hyvästellä.
Kaikki on järjestynyt: vuokralainen saatiin kolme päivää sitten, ja hän ottaa kissat. Kaksi makuuhuonetta on täytetty tavaralla. Olen verrannut tätä Espanja-projektia avioliittoon: jos olisi etukäteen tiennyt kaiken säätämisen ja vaivannäön määrän, olisi saattanut mennä sisu kaulaan. On siis todella hyvä, ettei etukäteen tiedä liikaa, voisi jäädä seikkailut seikkailematta.
Nyt muu väki tuhisee vielä aamu-uniaan. Tänään olisi tarkoitus ajaa tyttöjen kanssa Turkuun yöksi, jahka saadaan Klonkswagen turboahdettua. Huomenna seilaamme aamulaivalla Tukholmaan, jos Luoja suo.
